maanantai 22. heinäkuuta 2019

Sängynaluskansa Egyptissä ja Hatshepsut

Istuin eilen Lauttasaaren uimarannalla satojen muiden auringonpalvojien kanssa ja mietin lokakuussa julkaistavaa kirjaa, jonka kirjoittaminen pitäisi aloittaa parin viikon päästä. Egyptistä luin jo teininä Kansojen historia-sarjasta, josta "opiskelin" myös antiikin Kreikkaa. Pidin kirjojen tyylistä. Ne pureutuivat kuivien historiallisten faktojen sijaan pikkutarkkoihin yksityiskohtiin. Olen nyt viidennessä Sängynaluskansassa jalostamassa nippelitietoa tarkemmin kuin koskaan ennen ja yhdistämässä totta ja tarua tavalla, joka itseäkin epäilyttää. Kokeilin tapaa jo Sängynaluskansa Meksikossa ja Kiinan muuri-kirjoissa. Pelkään tietenkin, että kirjaan tulee virheitä ja harmittelen niitä myöhemmin. Yritän olla murehtimatta etukäteen ja tehdä päätöksen muilla perusteilla.




Olen kerännyt tärkeitä asioita Egyptistä, sellaisia, joita "lasten olisi hyvä tietää". Egyptiläiset loivat korkeakulttuurin, joka kukoisti ja hiipui. Sodista en halua kirjoissani puhua, vaikka valloittajat tuhosivat muinaisen Egyptin vuosisatojen aikana. Välttelen politiikkaa ja uskontoja, niitäkään en haluaisi käsitellä. Egyptin kohdalla tämä on vaikeaa, sillä kaikki tietävät muumiot, pyramidit ja egyptiläisten uskonnon elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Löysin kuitenkin vielä mielenkiintoisemman kulman: Egyptiläiset juhlivat elämää, siitä tuli nauttia hymyssä suin ystävien kanssa, vaikka arki oli rankkaa. Elämistä kahlitsivat kuitenkin säännöt, jotka muistuttavat hieman kristittyjen käskyjä. Mutta elämä itsessään oli se ihanin asia, ja siksi sen toivottiin ja uskottiin jatkuvan maallisen vaelluksen jälkeen. Egyptiläisille elämä oli siis "yhtä juhlaa". Hyvä! Pääteema löytyi ja sopii Sängynaluskansan maailmankatsomukseen ja jokaiselle lapselle myös.

Suuria rakennushankkeita ei voi olla mainitsematta. Pyramideihin liittyy erikoisia salaliittoteorioita, koska niiden rakennustavasta ei ole yksimielistä ymmärrystä. Mysteerit eivät käy Sängynaluskansaan, sillä vilkut jo itsessään ovat mysteeristä alkuperää. Joten kirjaan päätyy sfinksi, leijonavartaloinen ja vilkkupäinen patsas. Kissat? Egyptiläisillä oli useita jumalia. Kissoja muumioitiin satoja tuhansia temppeleiden palvontaesineiksi, mutta tämä ei kelpaa Sängynaluskansaan. Kuulostaa julmalta. Mutta ehkä yritys...? Metri-kissasta muumio? Egyptiin on siis vietävä myös vilkkujen arkivihollinen Metri-kissa, josta aiotaan tehdä muumio. Kun tarinaan lisätään vielä faarao ja Niili, niin kaikki tunnistavat muinaisen Egyptin!

Kaikki kirjan sisältöön liittyvä oli hyvin selvää jo kuukausia sitten, enkä sitä ole enempää pohtinutkaan. Kunnes. Istun aurinkotuolissani Lauttasaaren uimarannalla ja googletan faaraoita. En haluaisi nostaa esille niitä tunnetuimpia. Olisi kiva löytää joku, josta ei ole liikaa kirjoitettu. Joku, joka olisi syytä nostaa esille. Sitten löydän Hatshepsutin, yhden suurimmista faaraoista. Hän hallitsi vain 20 vuotta, ja ylensi itsensä faaraoksi useiden lähteiden mukaan. Wikipedia tietää,  että "Hatshepsut rakennutti satoja temppeleitä ja monumentteja, ja häntä pidetään yhtenä Epyptin suurimmista ja menestyksekkäimmistä faaraoista." Miksi en ole lukenut hänestä? Miksei historiankirjat nosta esille Hatshepsutia?

Hatshepsutia seurannut faarao pyyhki kaiken tiedon edeltäjästään. Otti nimiinsä niin suuret rakennushankkeet kuin vaurauden, sillä Hatshepsutin valtakaudellaan Egypti kukoisti. Kiviin hakatuista kuvista ja patsaista tuhottiin Hatshepsutin kasvot. Hänen nimensä tuhottiin kaikkialta, jotta tulevat jälkipolvet eivät enää tietäisi hänestä. Häntä ei haluttu kenenkään muistavan, vaikka hänen ansionsa ovat positiiviset. Sotia käytiin vähemmän ja kaupankäynti naapurivaltioihin toi vaurautta myös tavallisille egyptiläisille. On epäreilua, että Hatshepsut ei ole saanut ansaitsemaansa kunniaa, sillä onhan häntä verrattu itseensä Ramses II:een!

Kun Hatshepsutin muumio löytyi vuonna 2006 ja tunnistettiin seuraavana vuonna, ei siitä noussut mediakohua, vaikka lähes sataan vuoteen ei ollut löytynyt yhtä merkittävää faaraomuumiota. Tutankhamonin hauta löydettiin 1922 ja se teki hänet kuuluisaksi, haudan koskemattomuus ja sieltä löytyneet rikkaudet, ei hänen "faaraosuutensa". Hatshepsut oli yksi merkittävimmistä Egyptin faaraoista. Hänen pyyhkimisensä historiankirjoista ei onnistunut, koska tutkijat löysivät hänet lopulta, vaikkei faaraoiden aikakirjoista löydy mitään mainintaa. Wikipedian mukaan Hatshepsutin "ruumiinrakenteensa ja seisoma-asentonsa kuvattiin miehekkäänä, hän esiintyi miehisin arvomerkein ja yläruumis paljaana pukunaan ainoastaan tyypillinen vanha kuninkaan asu, lyhyt palttinavaate vyötäisillään ja jopa parrakkaana."

Hatshepsut puuttuu koulukirjoista ja lähes kaikista muinaista Egyptiä käsittelevistä tietokirjoista, koska hänet löydettiin vasta reilut kymmenen vuotta sitten todistettavasti. Uudemmissa muinaista Egyptiä käsittelevissä kirjoissa hänet mainitaan yleensä kuningatterena, ei faaraona, vaikka egyptologit ovat tästä nykyään yksimielisiä. Siksi onkin hienoa, että voin kirjoittaa hänet faaraona lastenkirjaan. Mielelläni nostan esille yhden suurimmista, jonka hallituskausi ja nimi yritettiin hävittää.

Lomaterveisin, Ella

Ella Brigatti
Kirjailija, kuvittaja, satutäti

perjantai 30. syyskuuta 2016




Miksi Sängynaluskansa meni Meksikoon?


Ihan asiallinen kysymys, jos haluaa ajatella, että lapsi lukee mielellään  kirjoja omasta kokemuspiiristään. Sellaisia kirjoja olisivat Sängynaluskansa päiväkodissa tai Sängynaluskansa hampaassa. Lapselle riittäisi varmasti hyvin arkinen ja omakohtaisempi tarina. Meksikohan on hyvin kaukana. 

Luin pienenä Aku Ankan taskukirjoja. Muistan niistä Akun ja Roopen matkat ympäri maailmaa, Alaskan, Klondyken, Timbuktun, Galapagos-saaret ja Skotlannin. Kadonnutta kaupunkia Atlantistakin Aku Ankoissa etsittiin. M
ystisiä paikkoja, joita tuskin osasin edes lukea oikein. 

Sängynaluskansa Meksikossa-kirjaa varten tein monta kuukautta tutkimustyötä. Etsin tietoa mayakulttuurista, Meksikon kasveista ja eläimistä, vanhoista kartoista ja löytöretkistä. Sitten poimin rusinat pullasta. Sekoitin asiatiedon ja satumaisen tarinan ja kirjoitin ja kuvitin kirjan Sängynaluskansa Meksikossa. 

Ennen julkaisua luin kirjan kokeeksi muutamalle esikouluikäiselle. Tässä pieni näyte tekstistä, josta irtosi parhaimmat kommentit (jäljempänä).      


 Kuten arvata saattaa, rotta juoksi suoraan satamaan ja piiloutui laivaan. 
Vilkut joutuivat katsomaan laivan kannelta, kuinka satama jäi taakse, Viksu kertoo. 
- Alkoi pitkä ja piinaava merimatka, joka oli pelkkää myrskyä ja merihirviöitä. 
Laivan kapteenina oli Kristoffer Kolumbus, ja hän luuli matkustavansa Intiaan, 
mutta eihän kurssi ollut sinne päinkään. Ja laivaruoka oli niin kehnoa, 
että vilkut pudottivat lähes kaikki hampaansa, Viksu vakavoituu.




Teksti huvitti minua suuresti kun kirjoitin sitä. Olin mielestäni onnistunut ymppäämään pariin lauseeseen paljon asiaa ja sen tärkeän "aikuisen tason", joka lastenkirjoissa pitää olla. Vanhoista kartoista löytyy mittausvirheiden lisäksi piirroksia merihirviöistä ja lokikirjoituksista kuvauksia taisteluista myrskyä vastaan. Kolumbuksen tiedämme eksyneen Amerikkaan vahingossa, ja merimiehet sairastuivat vitamiinien puutteessa keripukkiin, joka tuhosi ikenet. Laivoissa oli aina rottia ja salamatkustajia. Yhdessä kappaleessa on niin paljon tietoa, että heikompia hirvittää. Mutta ei hätää, esikouluikäinen poimii tästä vain sen, mikä häntä itseään kiinnostaa. Koko 40-sivuisen tarinan luettuani yksi kysyi: "Onko meressä merihirviöitä?" Toinen testikuuntelija, 6-vuotias sanoi, että "Ihan kiva, mutta siinä olisi pitänyt olla enemmän niistä putoilevista hampaista". Kristoffer Kolumbus ei kiinnostanut ketään!

Jokainen aikuinen tietää, että on mahdotonta kasvaa aikuiseksi kuulematta Kristoffer Kolumbuksesta, joten turha siitä on sen enempää. Hyvä jos jää edes nimi mieleen. Jaguaari elää viidakossa, ja aikuiset tietävät, että se on suurin villikissa Väli-Amerikassa. Mutta mitä lapsi tietää jaguaarista tämän kirjan luettuaan? Sen, että "Jaguaari karjaisi niin, että puoli viidakkoa hätkähti." Tämä on hyvä. Jaguaaria on syytä vähän pelätäkin. 

Me aikuiset ohjailemme lapsia "oikeiden kirjojen" pariin, luulemme tietävämme mistä lapset tykkäävät tai mistä lasten tulisi pitää. Ei saisi ajatella niin mustavalkoisesti, vaan kannustaa lapsia erilaisten kirjojen pariin. Luemmehan me aikuisetkin viihdehömppää ja vakavampaa sulassa sovussa. Tärkeintä on antaa mielikuvitukselle mahdollisuus. 
 



Lapsen mieli lentää, se ei kaipaa rajoja. 



Syysterveisin, 
sadeterveisin, 
myrskyterveisin, Ella








Sängynaluskansa Meksikossa-kirjasta saat lisää tietoa täältä: http://www.sangynaluskansa.fi/meksikossa

perjantai 22. huhtikuuta 2016



NIITÄ ON NYT KOLME


Ihan sen ensimmäisen Sängynaluskansan julkaisemisesta on 17 vuotta.
Kustantajana oli silloin Lasten Keskus.
 Pieni helsinkiläinen osuuskunta Kulttuurikioski osk aloitti kustantajana 
julkaisemalla Sängynaluskansasta CD-äänikirjan ja uudistetun 
kovakantisen painoksen (2014). Viime keväänä ilmestyi Sängynaluskansa
Karnevaalit ja nyt Meksikossa-kirja! Kirjasarja on siis totta!

Miltä nyt tuntuu?


Ulkona on kolme kirjaa, josta viimeisin
on se rakkain, tärkein ja läheisin. Miltä nyt tuntuu?  
Tämän kirjan tekemistä en olisi halunnut koskaan lopettaa. 
Siksi onnittelen itseäni siitä,
että sain sen "valmiiksi".

Halu tehdä ja kirjoittaa on pakottava,
eikä siihen auta muu kuin tekeminen. Palkitsevinta
on oman uteliaisuuden tyydyttäminen. 
Kuvituksen tekoa eli tyhjän paperin 
täyttämistä varten olen tehty tutkimusta ajankuvasta,
väreistä ja yksityiskohdista. Teksti muokkautuu ja hioutuu
kuvituksen kanssa kilpaa. Kirjan tekeminen vaatii aikaa,
kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, sillä maailma herää henkiin jo
tekovaiheessa. Tekemisen "lopettaminen" on se haastavin osa. 
Päätös, että nyt se on valmis, on kaikkein epämiellyttävintä.

 
Kiitän Taiteen Edistämiskeskusta kirjalle myönnetystä 
Uudenmaan lastenkulttuurin kohdeapurahasta.
Haluan kiittää erityisesti mayatutkija Harri Kettusta,
keneltä sain tietoa mayakulttuurista yleisesti sekä 
yksityiskohtaisemmin Calakmulista. 
  
Sängynaluskansa Meksikossa-kirja antoi satukansalle uuden
hengen, uuden merkityksen, nostamalla esiin muinaisen
korkeakulttuurin ja vainotun kansan. Tie on löytynyt.


Ella





perjantai 8. tammikuuta 2016


Mayakuningatar ja Pieni Jaguaari


Sängynaluskansa Meksikossa-kirjasta tulee 
lapsenomainen sekoitus totta ja tarua. 
Olen usean kuukauden ahminut tietoa
mayoista, eikä kiinnostukseni tähän
muinaiseen kulttuuriin ole laimentunut! 

  En edes kuvittele pystyväni
tekemään oikeaa tietokirjaa mayoista, mutta yritän luoda
teoksen, joka perustuu tutkimuksiin. Kuvitus ja teksti
ovat tulvillaan "vääristeltyä", sadunomaiseksi 
muokattua tietoa mayoista.  Kiitän jo tässä 
vaiheessa mayatutkija, dosentti Harri Kettusta avusta. 
Hänen ansiostaan Calakmulista saatua tutkimustietoa
löytyy nyt ensimmäistä kertaa kotimaisesta lastenkirjasta!   

Tutkiessani mayojen tapoja ja arkea, kiinnyin tähän
viidakossa asuneeseen intiaanikansaan. 
Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että
saan tehdä tämän kirjan. Toivon, että Meksikossa-
kirja saisi jonkun lapsenkin innostumaan vanhoista kansoista. 
Ei haittaisi yhtään, jos kirja lisäisi
arvostusta vieraita kulttuureita kohtaan.

Hyödynnän kokemukseni
pukusuunnittelijana, joten kuvituksessa on yksityiskohtia
koruista, asusteista, tatuoinneista ja erikoisista päähineistä.
Tekstissä vilisevät leopardileguaaniprinsessat ja jaguaarit, 
pikkutrogonit ja rikkitukaanit, jättipeikonlehdet ja temppelipyramidit, 
hieroglyfit ja kärmekuningaskunnat- monelle lapselle uudet ja
vieraat sanat. Uskon, että tämä kirja ei ole kerralla selvä, 
vaan se ääreen haluaa palata uudestaan ja uudestaan.

Sängynaluskansa Meksikossa on jo nyt lempikirjani
ja innostaa jatkamaan satukansan parissa tulevina vuosinakin!


Ella


Sängynaluskansa Meksikossa
Julk. 26.4.2016







tiistai 18. elokuuta 2015


Perhosia ja vesivärejä


Sängynaluskansa Meksikossa on kuvittajan unelmatyö! Kirjailija minussa rakastaa nippelitietoa ja haluaa, että kirjaan tulee kaikki oikein. Koska kyseessä on kuitenkin kuvakirja, jossa tekstin määrä on pieni ja pääpaino kuvituksella, on turha käyttää aikaa yksityiskohtien tarkistamiseen. Niinhän sitä helposti luulisi.

Kun tänään yritin luonnostella kantta, josta haluan elokuvajulisteen kaltaisen, tajusin yhtäkkiä, etten voi tuosta vaan piirtää perhosta, papukaijaa, koppakuoriaista tai kukkia. Koska valitsin näyttämöksi Meksikon ja mayakaupunki Calakmulin, juurikin runsaan lintukannan ja värikkään luonnon takia, en voi vesittää tarinaa piirtämällä mielikuvitusviidakkoa!

On kiehtovaa tutkia muurahaisia, koppakuoriaisia, kasveja ja lehtien pintakuvioita. Eläinten ja kasvien värit ja muodot ovat ihmeellisiä, enkä edes kuvittele pystyväni parempaan kuin äiti luonto. Siksi tein tänään ison ratkaisun. Päätän pidättäytyä aidossa ja oikeassa. Tietenkin lastenkirjan kuvituksen ehdoilla. 
Sillä maailma on täynnä ihmeitä.  

Ella

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015


Sängynaluskansa Meksikossa!


Ensimmäinen Sängynaluskansa-kirja tapahtui kivikaudella, sen enempää sitä alleviivaamatta. Toinen sijoittui antiikin Kreikkaan, ja siitä oli jo löydettävissä historiallisia yksityiskohtia. Kirjasarja muovautuu ja jalostuu, ja kolmas kirja maalaa jo tarkemman kuvan paikasta ja ajasta. 

Kolmannessa kirjassa vilkut joutuvat Kolumbuksen mukana Väli-Amerikkaan. Siellä niitä odottaa suuri ja tuntematon viidakko. Alkaa sängyn etsintä ja epätoivoiseltakin tuntuva matka kotiin. Yllätyksiä täynnä oleva juoni noudattaa samaa poukkoilevaa kaavaa kuin aiemmat kaksi, sillä vilkut menevät minne nenä näyttää. Kirjailijana ja kuvittajana on hauskaa kiikuttaa vilkut viidakkoon, josta voi löytyä mitä vaan, kuten pikkuriikkinen mayakansa! 

Olen onnellinen, että saan opiskella edes pintapuolisesti viidakon eläinlajeista, mayakansan elintavoista ja ruokakulttuurista.  Pääsen sekoittamaan mielikuvitukselliset tapahtumat ihmiskunnan suuriin historiallisiin hetkiin! 

Sängynaluskansa Meksikossa on saanut korvamerkityn apurahan 
Taiteen edistämiskeskukselta.
Iso kiitos Lastenkulttuurin kohdeapurahalautakunnalle, 
sillä ilman apurahaa kirjan tekeminen olisi ollut epävarmaa.  

Sängynaluskansa Meksikossa on kirjasarjan kolmas osa, ja se julkaistaan 2016.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015


Sängynaluskansa Kuvitusnäyttely 
7.-15. toukokuuta

Vuosia sitten minulta kysyttiin, haluaisinko pistää pystyyn näyttelyä 
ensimmäisen kirjan "upeista" maalauksista. Silloin ajattelin, 
etteivät ne nyt niin upeita ole. Mutta vuosien jälkeen 
olen oppinut arvostamaan tehtyä työtä. Kun sain uuden 
mahdollisuuden esitellä kuvituksiani, olin innoissani!

Lastenkirjan kuvittaminen on iso urakka. 
Tämän ymmärsin itsekin siinä vaiheessa kun olin ripustanut 
nuo 98 vedosta seinälle. Olenko minä tosiaan tehnyt nuo kaikki? 
Ensimmäisen kirjan kuvat maalasin jo yli viisitoista vuotta sitten, 
ja edelleen värit toistuvat kirkkaina ja raikkaina. Toisen kirjan 
viivapiirrokset on tehty vuosina 2004-2006 ja siksi paperikin on
jo kellastunut. Tekniikkana on vesi- ja peitevärit, mutta 
kirjoissa tekniikan vaihtumista ei välttämättä huomaa. 
Molempien kirjojen painovedokset paljastavat kuitenkin, kuinka 
pitkä matka originaalilla työllä on painettuun kirjaan. 

Sängynaluskansan kuvituksia on esillä ensimmäistä kertaa
Kauppakeskus Itiksessä. Ihmeteltävänä on 98 vedosta kahdesta
ensimmäisestä kirjasta, sekä 25 originaalimaalausta.