perjantai 30. syyskuuta 2016




Miksi Sängynaluskansa meni Meksikoon?


Ihan asiallinen kysymys, jos haluaa ajatella, että lapsi lukee mielellään  kirjoja omasta kokemuspiiristään. Sellaisia kirjoja olisivat Sängynaluskansa päiväkodissa tai Sängynaluskansa hampaassa. Lapselle riittäisi varmasti hyvin arkinen ja omakohtaisempi tarina. Meksikohan on hyvin kaukana. 

Luin pienenä Aku Ankan taskukirjoja. Muistan niistä Akun ja Roopen matkat ympäri maailmaa, Alaskan, Klondyken, Timbuktun, Galapagos-saaret ja Skotlannin. Kadonnutta kaupunkia Atlantistakin Aku Ankoissa etsittiin. M
ystisiä paikkoja, joita tuskin osasin edes lukea oikein. 

Sängynaluskansa Meksikossa-kirjaa varten tein monta kuukautta tutkimustyötä. Etsin tietoa mayakulttuurista, Meksikon kasveista ja eläimistä, vanhoista kartoista ja löytöretkistä. Sitten poimin rusinat pullasta. Sekoitin asiatiedon ja satumaisen tarinan ja kirjoitin ja kuvitin kirjan Sängynaluskansa Meksikossa. 

Ennen julkaisua luin kirjan kokeeksi muutamalle esikouluikäiselle. Tässä pieni näyte tekstistä, josta irtosi parhaimmat kommentit (jäljempänä).      


 Kuten arvata saattaa, rotta juoksi suoraan satamaan ja piiloutui laivaan. 
Vilkut joutuivat katsomaan laivan kannelta, kuinka satama jäi taakse, Viksu kertoo. 
- Alkoi pitkä ja piinaava merimatka, joka oli pelkkää myrskyä ja merihirviöitä. 
Laivan kapteenina oli Kristoffer Kolumbus, ja hän luuli matkustavansa Intiaan, 
mutta eihän kurssi ollut sinne päinkään. Ja laivaruoka oli niin kehnoa, 
että vilkut pudottivat lähes kaikki hampaansa, Viksu vakavoituu.




Teksti huvitti minua suuresti kun kirjoitin sitä. Olin mielestäni onnistunut ymppäämään pariin lauseeseen paljon asiaa ja sen tärkeän "aikuisen tason", joka lastenkirjoissa pitää olla. Vanhoista kartoista löytyy mittausvirheiden lisäksi piirroksia merihirviöistä ja lokikirjoituksista kuvauksia taisteluista myrskyä vastaan. Kolumbuksen tiedämme eksyneen Amerikkaan vahingossa, ja merimiehet sairastuivat vitamiinien puutteessa keripukkiin, joka tuhosi ikenet. Laivoissa oli aina rottia ja salamatkustajia. Yhdessä kappaleessa on niin paljon tietoa, että heikompia hirvittää. Mutta ei hätää, esikouluikäinen poimii tästä vain sen, mikä häntä itseään kiinnostaa. Koko 40-sivuisen tarinan luettuani yksi kysyi: "Onko meressä merihirviöitä?" Toinen testikuuntelija, 6-vuotias sanoi, että "Ihan kiva, mutta siinä olisi pitänyt olla enemmän niistä putoilevista hampaista". Kristoffer Kolumbus ei kiinnostanut ketään!

Jokainen aikuinen tietää, että on mahdotonta kasvaa aikuiseksi kuulematta Kristoffer Kolumbuksesta, joten turha siitä on sen enempää. Hyvä jos jää edes nimi mieleen. Jaguaari elää viidakossa, ja aikuiset tietävät, että se on suurin villikissa Väli-Amerikassa. Mutta mitä lapsi tietää jaguaarista tämän kirjan luettuaan? Sen, että "Jaguaari karjaisi niin, että puoli viidakkoa hätkähti." Tämä on hyvä. Jaguaaria on syytä vähän pelätäkin. 

Me aikuiset ohjailemme lapsia "oikeiden kirjojen" pariin, luulemme tietävämme mistä lapset tykkäävät tai mistä lasten tulisi pitää. Ei saisi ajatella niin mustavalkoisesti, vaan kannustaa lapsia erilaisten kirjojen pariin. Luemmehan me aikuisetkin viihdehömppää ja vakavampaa sulassa sovussa. Tärkeintä on antaa mielikuvitukselle mahdollisuus. 
 



Lapsen mieli lentää, se ei kaipaa rajoja. 



Syysterveisin, 
sadeterveisin, 
myrskyterveisin, Ella








Sängynaluskansa Meksikossa-kirjasta saat lisää tietoa täältä: http://www.sangynaluskansa.fi/meksikossa

perjantai 22. huhtikuuta 2016



NIITÄ ON NYT KOLME


Ihan sen ensimmäisen Sängynaluskansan julkaisemisesta on 17 vuotta.
Kustantajana oli silloin Lasten Keskus.
 Pieni helsinkiläinen osuuskunta Kulttuurikioski osk aloitti kustantajana 
julkaisemalla Sängynaluskansasta CD-äänikirjan ja uudistetun 
kovakantisen painoksen (2014). Viime keväänä ilmestyi Sängynaluskansa
Karnevaalit ja nyt Meksikossa-kirja! Kirjasarja on siis totta!

Miltä nyt tuntuu?


Ulkona on kolme kirjaa, josta viimeisin
on se rakkain, tärkein ja läheisin. Miltä nyt tuntuu?  
Tämän kirjan tekemistä en olisi halunnut koskaan lopettaa. 
Siksi onnittelen itseäni siitä,
että sain sen "valmiiksi".

Halu tehdä ja kirjoittaa on pakottava,
eikä siihen auta muu kuin tekeminen. Palkitsevinta
on oman uteliaisuuden tyydyttäminen. 
Kuvituksen tekoa eli tyhjän paperin 
täyttämistä varten olen tehty tutkimusta ajankuvasta,
väreistä ja yksityiskohdista. Teksti muokkautuu ja hioutuu
kuvituksen kanssa kilpaa. Kirjan tekeminen vaatii aikaa,
kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, sillä maailma herää henkiin jo
tekovaiheessa. Tekemisen "lopettaminen" on se haastavin osa. 
Päätös, että nyt se on valmis, on kaikkein epämiellyttävintä.

 
Kiitän Taiteen Edistämiskeskusta kirjalle myönnetystä 
Uudenmaan lastenkulttuurin kohdeapurahasta.
Haluan kiittää erityisesti mayatutkija Harri Kettusta,
keneltä sain tietoa mayakulttuurista yleisesti sekä 
yksityiskohtaisemmin Calakmulista. 
  
Sängynaluskansa Meksikossa-kirja antoi satukansalle uuden
hengen, uuden merkityksen, nostamalla esiin muinaisen
korkeakulttuurin ja vainotun kansan. Tie on löytynyt.


Ella





perjantai 8. tammikuuta 2016


Mayakuningatar ja Pieni Jaguaari


Sängynaluskansa Meksikossa-kirjasta tulee 
lapsenomainen sekoitus totta ja tarua. 
Olen usean kuukauden ahminut tietoa
mayoista, eikä kiinnostukseni tähän
muinaiseen kulttuuriin ole laimentunut! 

  En edes kuvittele pystyväni
tekemään oikeaa tietokirjaa mayoista, mutta yritän luoda
teoksen, joka perustuu tutkimuksiin. Kuvitus ja teksti
ovat tulvillaan "vääristeltyä", sadunomaiseksi 
muokattua tietoa mayoista.  Kiitän jo tässä 
vaiheessa mayatutkija, dosentti Harri Kettusta avusta. 
Hänen ansiostaan Calakmulista saatua tutkimustietoa
löytyy nyt ensimmäistä kertaa kotimaisesta lastenkirjasta!   

Tutkiessani mayojen tapoja ja arkea, kiinnyin tähän
viidakossa asuneeseen intiaanikansaan. 
Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että
saan tehdä tämän kirjan. Toivon, että Meksikossa-
kirja saisi jonkun lapsenkin innostumaan vanhoista kansoista. 
Ei haittaisi yhtään, jos kirja lisäisi
arvostusta vieraita kulttuureita kohtaan.

Hyödynnän kokemukseni
pukusuunnittelijana, joten kuvituksessa on yksityiskohtia
koruista, asusteista, tatuoinneista ja erikoisista päähineistä.
Tekstissä vilisevät leopardileguaaniprinsessat ja jaguaarit, 
pikkutrogonit ja rikkitukaanit, jättipeikonlehdet ja temppelipyramidit, 
hieroglyfit ja kärmekuningaskunnat- monelle lapselle uudet ja
vieraat sanat. Uskon, että tämä kirja ei ole kerralla selvä, 
vaan se ääreen haluaa palata uudestaan ja uudestaan.

Sängynaluskansa Meksikossa on jo nyt lempikirjani
ja innostaa jatkamaan satukansan parissa tulevina vuosinakin!


Ella


Sängynaluskansa Meksikossa
Julk. 26.4.2016