Miksi Sängynaluskansa meni Meksikoon?
Ihan asiallinen kysymys, jos haluaa ajatella, että lapsi lukee mielellään kirjoja omasta kokemuspiiristään. Sellaisia kirjoja olisivat Sängynaluskansa päiväkodissa tai Sängynaluskansa hampaassa. Lapselle riittäisi varmasti hyvin arkinen ja omakohtaisempi tarina. Meksikohan on hyvin kaukana.
Luin pienenä Aku Ankan taskukirjoja. Muistan niistä Akun ja Roopen matkat ympäri maailmaa, Alaskan, Klondyken, Timbuktun, Galapagos-saaret ja Skotlannin. Kadonnutta kaupunkia Atlantistakin Aku Ankoissa etsittiin. Mystisiä paikkoja, joita tuskin osasin edes lukea oikein.
Sängynaluskansa Meksikossa-kirjaa varten tein monta kuukautta tutkimustyötä. Etsin tietoa mayakulttuurista, Meksikon kasveista ja eläimistä, vanhoista kartoista ja löytöretkistä. Sitten poimin rusinat pullasta. Sekoitin asiatiedon ja satumaisen tarinan ja kirjoitin ja kuvitin kirjan Sängynaluskansa Meksikossa.
Ennen julkaisua luin kirjan kokeeksi muutamalle esikouluikäiselle. Tässä pieni näyte tekstistä, josta irtosi parhaimmat kommentit (jäljempänä).
Vilkut joutuivat katsomaan laivan kannelta, kuinka satama jäi taakse,
Viksu kertoo.
- Alkoi pitkä ja piinaava merimatka, joka oli pelkkää myrskyä
ja merihirviöitä.
Laivan kapteenina oli Kristoffer Kolumbus, ja
hän luuli matkustavansa Intiaan,
mutta eihän kurssi ollut sinne päinkään. Ja
laivaruoka oli niin kehnoa,
että vilkut pudottivat lähes kaikki hampaansa,
Viksu vakavoituu.
Teksti huvitti minua suuresti kun kirjoitin sitä. Olin mielestäni onnistunut ymppäämään pariin lauseeseen paljon asiaa ja sen tärkeän "aikuisen tason", joka lastenkirjoissa pitää olla. Vanhoista kartoista löytyy mittausvirheiden lisäksi piirroksia merihirviöistä ja lokikirjoituksista kuvauksia taisteluista myrskyä vastaan. Kolumbuksen tiedämme eksyneen Amerikkaan vahingossa, ja merimiehet sairastuivat vitamiinien puutteessa keripukkiin, joka tuhosi ikenet. Laivoissa oli aina rottia ja salamatkustajia. Yhdessä kappaleessa on niin paljon tietoa, että heikompia hirvittää. Mutta ei hätää, esikouluikäinen poimii tästä vain sen, mikä häntä itseään kiinnostaa. Koko 40-sivuisen tarinan luettuani yksi kysyi: "Onko meressä merihirviöitä?" Toinen testikuuntelija, 6-vuotias sanoi, että "Ihan kiva, mutta siinä olisi pitänyt olla enemmän niistä putoilevista hampaista". Kristoffer Kolumbus ei kiinnostanut ketään!
Jokainen aikuinen tietää, että on mahdotonta kasvaa aikuiseksi kuulematta Kristoffer Kolumbuksesta, joten turha siitä on sen enempää. Hyvä jos jää edes nimi mieleen. Jaguaari elää viidakossa, ja aikuiset tietävät, että se on suurin villikissa Väli-Amerikassa. Mutta mitä lapsi tietää jaguaarista tämän kirjan luettuaan? Sen, että "Jaguaari karjaisi niin, että puoli viidakkoa hätkähti." Tämä on hyvä. Jaguaaria on syytä vähän pelätäkin.
Me aikuiset ohjailemme lapsia "oikeiden kirjojen" pariin, luulemme tietävämme mistä lapset tykkäävät tai mistä lasten tulisi pitää. Ei saisi ajatella niin mustavalkoisesti, vaan kannustaa lapsia erilaisten kirjojen pariin. Luemmehan me aikuisetkin viihdehömppää ja vakavampaa sulassa sovussa. Tärkeintä on antaa mielikuvitukselle mahdollisuus.
Lapsen mieli lentää, se ei kaipaa rajoja.
Syysterveisin,
sadeterveisin,
myrskyterveisin, Ella
 |
Sängynaluskansa Meksikossa-kirjasta saat lisää tietoa täältä: http://www.sangynaluskansa.fi/meksikossa
